Kahvakuulailua

Eilen innostuin pitkästä aikaa ulkona kahvakuulailemaan ,kun lapset juoksi ympäri pihaa.
Niitten mielestä oli sangen huvittavaa kun äiti näytti keitetyltä ravulta :D
Erehdyin kuulailemaan auringonpaisteessa ( miten niin haluan ruskettua:D) ja hikihän siinä tuli.
Ja huono kunto ivaili mulle ihan täysillä.. Oikeen lällätti..

Sen siitä saa kun ei ota kipujaan vakavasti ja pitkittää lääkärillä käyntiä..

Voisko joku kertoa onko muilla ongelmia bloggerin kanssa?
Olen ennen siirtäny kuvat suoraan koneelta blogiin ja nyt se ei onnistu :(
Picasaan saan kyllä ladattua kuvia jne..
Ärsyttävää :/

Eilen olin myös mummini kanssa kaupungilla etsimässä äidilleni lahjaa. Meillä on siis heinäkuussa yhdistetyt synttärit, koska täytämme molemmat tänävuonna pyöreitä..
Odotan vaan kauhulla, koska se kolmekympin kriisi iskee :O

Syömäpuolesta en edes aloita, sanon vaan, että kaivoin esille eilen illalla karppikirjan :)
Se alle sadan pääsy tuntuu jotenkin mahdottomalta :(
En tiedä miksi junnaan vaan koko ajan siinä rajalla ja aina illalla aattelen, että kyllä sen on huomenna pakko olla jo 99 ja jotain. MUTTA EI..

Mutta me mennään nyt muksujen kanssa ulos nauttimaan auringosta, kun on luvattu sadetta loppuviikolla :)

P.s musta tuli täti etuajassa, mutta kaikki on hyvin ♥

Heippa :)

Jos nyt oikeasti vähän petrais tän blogin kanssa.
Viimeaikoina on vaan enemmän vituttanut kuin mitään muuta tän sairastelun vuoksi.
Tuntuu ettei voi enää sanoa olevansa laihiksella kun mitään ei tapahdu ja koko ajan joku on kipeenä.
Ensin mun jalkapohja sano ittes irti, sitten lapset oli kipeitä ja sitten mä olin kaheksan päivän nuhassa. Ja vieläpä kaameessa sellasessa :O Vieläkin tuntuu, että räkä on pesiytynyt jonnekkin aivojen ja nenän välille eikä tule ulos :D

Jaahas, blogger näköjään jumittaa, eikä anna ladata kuvia :/ Juuri tällä kertaa kun olen koneella ja niitä kuvia vois lisäillä tänne :/

Mulla on jo niin ikävä edes tätä painoa ja jauhotonta elämää..
Miten voi olla jollain itsekuri näin huono? Pitäshän sitä jo tässä vaiheessa tajuta, että mitä se laihduttaminen vaatii... Mutta ei niin ei..

Juuri näin, väärä suunta hei...

Mutta tästä kaikesta sairastelusta ja stressaamisesta huolimatta ( sisko on sairaalassa levissa, ettei synnytys käynnisty), NYT aion tehdä jo jotain. Eikä ihan vain jotain vaan kaikki paska veks. Tiedän, että mulla tulee alku oleen tosi hankala ja tekee mieli sokeripaskaa. Siiri tuolla kommentoikin, että gluteeni koukuttaa ja sehän on selvä. Voisin ajatella itseäni jo narkkarina tän sokerin ja gluteenin kanssa. Kohta 8 vuotta mahavaivoja ja kun selvisi mistä johtuvat, niin olin jo kai niin tottunut niihin vaivoihin, etten koe niitä kamaliksi, paitsi silloin kun istun vessassa kiroten kaikki.

Eikö silloin minunkin ole vain raa´asti pakko jättää kaikki pois ja kärsiä vieroitusoireet?

Tämäkin karppaajan tuorepasta on oikeasti hyvää, siis miksi en tee sitä vaan syön kiireessa lasten kanssa makarooneja??

Ja nämä... Ah :) Näitä voisin vetää oikeasti koko satsin, näitä tulis ikävä :)
Tuntuu, että makeaa kun syö niin opn aina vain saatava makeampaa ja enemmän..

Tätäkään en  ole tehnyt tänä vuonna tuskin lainkaan :(

 Mutta nyt on aika tehdä PÄÄTÖS ja muutos.
Ihan vain lasten takia jos ei muuten. Siinä on motivaatiota kerrakseen, jollei muussa ole.
Leikkiä lasten kanssa ja nähdä heidän kasvavan.

Nyt loppu leikkiminen ja tekosyyt.

Hengissä nippa nappa

Ollaan tytön kanssa kirjaimellisesti vuosisadan nuhassa.
6päivä menossa ja loppua ei näy.
Tämä on jo oikeasti kamalaa. Yleensä mulla menee nuhan pahin vaihe ohi parissa päivässä, mutta nyt se jatkuu ja jatkuu.....
Tyttö oksensi jo limaa illalla ja yskimme molemmat aivomme pellolle.

Meinasin jo julkasta tässä kuvan mun nenästä, mutta ehkä säästän teidät siltä. Ei oo meinaa nahkoja jälellä.

Kesällä tarvii sitte tsempata tuolasti, että saan aikaan jotain ihan näkyvää mun kolmekymppisille :)

Pyötä tuolla odottelis, mutta ei pysty..
Olen huono ihminen ja meinaan tänään viedä pojan kerhoon autolla. Jep, koko reilun kilsan :D

Rantapallo mahassani..

Siltä ainakin tuntuu vapun jälkeen :O
Mikäköhän siinä on, että itseään on aina pakko kiduttaa??
Vapun aattona käytiin mun vanhemmilla syömässä itse tehtyja munkkeja ja simaa. Nam :D
Sen lisäksi syötiin nakkeja ja valkosipulilohkopottuja.

Illemmalla pojan kummitäti vei pojan sirkukseen ja oli poika muikeena kun kotio tuli :)
Paukuttelivat vielä tossa pihassa paukkuserpentiiniä ja sitä suihkutettavaa serpentiiniä :)
Mä ostin pojalla Angry Birds-palloja.

Mun on ranne nyt kokonaan parantunu( koputan puuta) ja jalkapohjakin kivuton lyhyillä kävelylenkeillä. Vauhti ei vaan päätä huimaa, viimeksi kerhosta kotiin vauhti oli 3.2km/h.

Siksi mies laittoikin kuntoon pyörän, johon saan uddet renkaat tänään ja pääsen sen kanssa liikkumaan, vaikka en siitä välitäkkään.. Ajattelin alottaa eka iha nolosti 5 kilsan pyörälenkillä ja siitä nostaa matkaa. Ei ole meinaa tullu liikuttua kauheasti ja on sillä väliä mitä treenaa. heiluttelenko kuulaa vai nostanko peruskuntoa. Ja taidan olla rapakunnossa :(

Mikä muuten neuvoksi tähän vehnän syöntiin?
Hypnoosi? Terapeutti? Aina vessassa ravatessani kiroan jauhot alimpaan helvettiin ja silti sorrun. Pitääkö lääkärin kertoa joku kauhutapaus, jotta en sorru niihin enää? 8 vuotta tästä kärsineenä, onko tämä kärsimys ( ekan 5 vuoden ) ja tietämättömyys aiheuttanu tän, etten pidä vessassa ravaamista ja mahan turpoamista enää minään?